KERTOMUKSIA VUODELTA 2007

 

Pääsiäisvaellus 2007 - Kebnekaise

Pääsiästä edeltävänä tiistaina kaartoi kaksi täyteen lastattua autoa Konalasta kohti pohjoista. Vaikka maa oli jo täysin lumeton ja kevät pitkällä, pursui autojen takaikkunoista ja peräkärrystä pipoja ja toppavaatteita, rinkkoja, suksia ja ahkioita. Sekä lukemattomia muovipusseja ja kiloja suklaata, rusinoita, pähkinöitä ja ties mitä herkkuja. Kymmenen lippukuntalaisen pääsiäis-hiihtovaellus oli alkamassa. Suurin osa vaelluksesta tehtiin kahdessa 5 hengen ryhmässä, joiden aikataulut ja reitit erosivat toisistaan. Noin 24 tunnin matkan jälkeen jätimme autot Nikkaluokta-nimiseen pieneen kylään Ruotsin Lapissa Kiirunan lähellä.

Veskun telttaan 
satoi lunta

Hiihto kohti tiettömiä erämaita ja teräviä vuorenhuippuja alkoi. Ensimmäinen vuorokausi sujui melko leppoisasti. Tuuli oli ajoittain navakkaa, mutta ilma oli kirkas. Suunnitelmien mukaisesti hiihdimme kohti länttä Kebnekaise Fjellstationin ohi. Tässä ryhmien tiet erkanivat muutamaksi päiväksi.

Teltat pystyyn 
tuulesta huolimatta...

Toisen päivän iltana tuuli voimistui ja alkoi sataa lunta. Pitkäperjantain vastaisen yön vietimme lumimyrskyssä telttakankaan paukkeessa. Näköarvion mukaan lumi pöllysi ulkona nopeudella 30 metriä sekunnissa. Seuraavana päivänä toinen ryhmä jatkoi matkaa myrskyssä, toisen viettäessä aikaa teltassa Trivial Pursuitia pelaillen.

Karavaani kulkee

Sitä seuraavana päivänä ensimmäinen ryhmä lähti kapuamaan Kebnekaisen rinteille. Huonon sään takia huipulle nouseminen ei ollut mahdollista. Toinen ryhmä hiihteli Kungsledenin varteen. Reissun puoliväli oli käsillä ja sukset oli käännettävä takaisin kohti Nikkaluoktaa. Ryhmät yhyttivät toisensa ja hiihtelimme yhdessä takaisin Fjellstationille.

Duolbagorni ja Panu 
rinteessä

Fjellstation on veikeä retkeilymajan ja hotellin yhdistelmä. Se tarjoaa sisämajoitusta, ravintolan, internetin ja retkeilytarvikekaupan keskellä ei mitään (lähimmälle tielle 20 km, kaikki liikenne ja huolto tapahtuu moottorikelkoilla). Ja hinnat ovat sen mukaiset, eivät kuitenkaan ihan älyttömät. Seuraava aamu valkeni kirkkaana ja päätimme lähteä kiipeämään viereistä rinnettä ylöspäin; toiset sauvakävely-, toiset lasketteluvarustuksessa. Neljän tunnin ja 1050 metrin jälkeen ihailimme maisemia Darfalcorrun huipulta. Viimeisenä päivänä hiihtelimme takaisin autoille. Osa jatkoi matkaa saman tien Kiirunan uimahallin kautta Helsinkiin, toiset lähtivät paluumatkalle vasta seuraavana päivänä.

Vesku ihailee 
maisemia

Vaelluksella mukana olivat:
Timo, Vesku, Salla, Jarkko, Panu, Timo, Tero, Elina, Simo ja Pekka.