Torstaina 10.10. lähdimme Konalasta viiden hengen voimin kohti Teijon retkeilyaluetta. Alkumatkan taitoimme pitkin moottoritietä ja ollessamme Salon kohdalla, käännyimme lounaiseen päästäksemme Teijoon. Matkan edetessä tiet pienenivät ja pimeyskin ehti laskeutua. Illan mittaan saavutimme Teijon luontokeskuksen pysäköintialueen, jossa poistuimme ajoneuvosta. Nostimme tavarat selkään ja suuntasimme kohti Matildanjärven itäpäässä sijaitsevaa Väliojan nuotiopaikkaa. Matkan aikana -pimeydestä huolimatta- lueskelimme luontopolun varressa olleita, alueen luonnosta kertovia tauluja. Tunnin sisällä saavutimme kohteemme. Laitoimme teltat pystyyn ja rupesimme tekemään tulia. Tulilla keskustelimme kaikista ajankohtaisista maailmaa mullistavista asioista. Aikansa turistuamme nuotiomme saavutti optimaalisen hiilloksensekaisen tilan. Ryhdyimme valmistamaan kotimaista härän ulkofileetä. Onnistuimme saavuttamaan sopivan kypsyysasteen ja kaikkine lisukkeineen iltapalamme tarjosikin oivallisen alun retkelle. Vatsojen ollessa tyytyväisiä turinat jatkuivat aikansa, kunnes oli aika siirtyä telttoihin.
Aamulla nousimme ajoissa uuteen päivään. Yhdeksän jälkeen aloimme valmistamaan aamiaista. Kiisselit ja myslit syötyämme ja aikamme leiripaikkaa päivänvalossa ihasteltuamme ryhdyimme pakkaamaan tavaroita. Saatuamme tavarat kasaan, lähdimme liikkeelle. Aluksi suuntasimme suon yli pitkospuita pitkin kohti Puolakkajärveä. Matkalla vastaamme tuli äänekäs remusakki, kenties koululaisia. Heistä selvittyämme jatkoimme matkaamme luonnonrauhasta nauttien kohti Punassuota. Matkalla osa vähensi vaatetustaan lähdettyään liikkeelle liian paksun vaatekerroksen kanssa. Myös kylmän yön hyydyttämien kameran akkujen kanssa saimme taistella. Maisema Punassuolla oli kuvaamisen arvoinen, joten sen saavutettuamme ei auttanut muu, kuin kaivaa esiin paremmat vaihtoakut. Matkamme pääsi jälleen jatkumaan maisemia ihastellen ja suon tuoksuista nauttien.
Suolta päästyämme takana alkoi olla jo sen verran monta kilometriä ja tuntia, että oli sopiva aika lounastaa. Kevyt kenttälounaamme koostui vaatimattomasti lihapyöryköistä ja makaronista. Tomaattikastike toki ruoalle löytyi. Myös jälkiruoka kuului ateriaan, mutta epäselväksi jääneestä syystä nuorempi osa retkikunnastamme jätti sen valmistamatta. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin jatkaa matkaa kohti pohjoista. Matkallamme metsäisessä luonnossa näimme muutamia sienten poimijoita. Muita liikkujia emme olleet tähän asti erityisesti havainneet. Suuntasimme kohti Sahajärveä ohi paikallisen vedenottamon. Niillä seuduilla oli hieman kosteampi kohta ylitettävänä, joka tuotti haasteita yhdelle retkikuntamme jäsenistä, joka ei lähdön koittaessa ollut löytänyt kotoaan vaelluskenkiä. Matkassa oltiin lenkkitossun kaltaisilla jalkineilla ja tietäähän sen, kuinka siinä käy.
Tästäkin tietysti selvittiin ja matkamme jatkui Sahajärven eteläpuolella olevalle, nimeämättömälle korkealle maastonkohdalle. Sieltä meille avautui näkymää kilometreiksi luode-koillinen sektoriin. Paikka oli sen verran tuulinen, että ihailimme hetken maisemia, mutta taukoa emme jääneet paikalle pitämään. Laskeuduimme pikku hiljaa alaspäin ja suuntasimme lounaiseen kohti Miilunummea. Siellä pidimme tauon, jossa yksi retkikuntamme jäsen hoiti jonkin aikaa työtehtäviään. Sillä välin eräs sienestäjäporukan edustaja tuli yht'äkkiä info-taululle kuvaamaan karttaa. Muutaman sanan vaihdettuamme hän jatkoi matkaa ja me odottelimme dentaalialan bisnesten kehittymistä. Kun siitä oli suoriuduttu, retkikuntamme jälleen jakautui kahtia. Pienempi osa lähti tutustumaan Miilunummeen viereisen mäen päällä ja toinen osa jäi pitämään taukoa ja keräämään voimia loppupäivän koitosta varten.
Saatuamme jälleen ryhmän kasaan, jatkoimme taivaltamme kohti Endalin laavua Puolakkajärven rannalla. Sinne ehdimme parahiksi iltahämärän jo aavistuksenomaisesti laskeutuessa yllemme. Paikalla oli muutama retkeilijä koirineen. He olivat pian lähdössä ja ryhdyimmekin siinä vielä päivänvalon kajastaessa pystyttämään telttoja. Telttojemme noustua, nämä retkeilijät poistuivat koirineen ja me siirryimme valmiille tulille istuskelemaan ja palautumaan päivän koitoksista. Ylläpidimme tulta hetken aikaa, ennen kuin laitoimme välipalamakkarat tulille. Pimeän laskeuduttua ryhdyimme pikkuhiljaa valmistelemaan iltapalaa. Illalliseksi olimme varanneet herkkusieniä. Poistimme niistä kannat ja tilalle sijoitimme nokareen sulatejuustoa. Käärimme luomukset pekoniin ja rupesimme grillaamaan. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun illallisemme kohokohta oli valmis. Sienten jälkeen nautimme jälkiuoaksi vielä muutaman suklaisen kakun. Illallisen päätyttyä jäimme vielä istumaan tulille ja keskustelemaan ja muistelemaan musiikkia menneiltä vuosikymmeniltä. Pian tuntui, että uni alkaa painaa ja niinpä siirryimme telttoihin. Yö oli kirkas ja ennen makuupusseihin siirtymistä ihailimmekin yllämme loistanutta kirkasta tähtitaivasta.
Uni maittoi erinomaisesti, miltei kellon ympäri. Alkavan päivän aikataulu oli edellispäivää tarkempi, joten oli aika nousta. Nautimme aamupalaksi karjalanpiirakoita, leipää ja keksejä. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme jälleen etenemään jalkapatikassa. Palasimme jo tutulle Järvenpäänsuolle. Ohitimme Matildanjärven ja palasimme autolle hieman eri reittiä, kuin olimme tulleet. Auton luokse päästyämme, nostimme tavarat kyytiin ja siirryimme tutustumaan luontokeskukseen ja siellä olleeseen retkeilyaiheiseen pienimuotoiseen näyttelyyn. Tämän jälkeen lähdimme taittamaan matkaamme autolla. Perniön ja Muurlan kautta siirryimme hetkeksi Turun moottoritielle. Hetken aikaa ajettuamme käännyimme kohti Lohjanjärveä ja sen rannalla sijaitsevaa Torholan luolaa.
Luolalle päästyämme siirryimme suoraan sisätiloihin. Tutustuimme tähän Suomen suurimmaksi sanottuun luonnonluolaan ja otimme muutamia valokuvia. Etsimme hetken pääsyreittiä luolan perälle asti. Arvelimme löytäneemme oikean reitin ja päätimme lähteä hakemaan autolta lisävalaistusta. Osan noutaessa lisää tykötarpeita, muut jäivät tutustumaan luolan ulkopuolella olevaan, luolasta kertovaan tauluun. Kotvasen kuluttua nouto-osasto saapui jälleen paikalle ja suuntasimme takaisin luolaan. Roope ilmoittautui etujoukkoihin, joten hän lähti ensimmäisenä tiedustelemaan reittiä kohti luolan perukoita. Roopen hävittyä syvyyksiin lähetimme Larin perään. Nyt saimme ääniyhteyden avulla selville, että Roope oli saavuttanut luolan viimeisen "hallin". Tässä vaiheessa loppujoukkokin lähti yksitellen tavoittelemaan pääsyään halliin. Muutamien ahtaiden ja akrobatiaa vaativien vaiheiden kautta, selvisimme kaikki luolan perälle. Saimme otettua ryhmäkuvan kalansilmäobjektiivia ja lamppujamme hyödyntäen. Hetken ihasteltuamme lähdimme kömpimään takaisin kohti väljempiä tiloja. Kaikki selvisivät takaisin ja paluumatkamme saattoi alkaa.
Siirryimme autolle ja putsasimme hieman luolassa likaantuneita vaatteita. Starttasimme auton ja suunnistimme lounaalle kohti Lohjalaista hampurilaisravintolaa. Siellä nautimme maittavan lounaan ja saatoimme hyvillä mielin suunnata kohti kotia.
Elämyksellistä reissua olivat mukana toteuttamassa:
Jarkko, Vesku, Lari, Leevi & Roope.